MARY LANE & HER WEST SIDE BLUES BAND – Leave Me Alone
(Wolf 120843)
Robert Nighthawk, Joe Hill Louis, James Cotton, Howlin’ Wolf, Little Junior Parker – siinä aika kova lista omaan cv:hen, jos voit sanoa esiintyneesi yhdessä kyseisten bluusikoiden kanssa. Asia kuulostaa vielä uskomattomammalta, jos olet teini-ikänen tyttö. Arkansasin Claredonissa 1935 syntynyt blueslady Mary Lane oli itselleni täysin uusi mutta levyn kuunneltuani miellyttävä tuttavuus. Hän oli myös se nuori tyttö, joka pääsi laulamaan enonsa Black Swan -nimisessä juottolassa Brinkleyssa mainittujen herrojen seurassa ja muutamaa vuotta myöhemmin mm. Memphisissä.
Pohjoinen veti kuitenkin puoleensa ja Mary lähti sinne tekemään uraa itselleen ja asettui Chicagon pohjoispuolella olevaan Waugenanin pikkukaupunkiin. Siellä hän lyöttäytyi yhteen kitaristi Morris Pejoen kanssa. Vuonna 1964 Mary sai julkaistuksi taiteilijanimellä Little Mary ensimmäisen sinkkunsa You Don’t Want My Loving No More / I Always Want You Near Freddy Youngin Friendly Five -merkille.
Mary Lane eli alias Little Mary on ehtinyt tehdä todella pitkän ja ansiokkaan uran Arkansasista Chicagon West Siden ja South Siden juke jointeihin, mutta omia levytyksiä häneltä on ilmestynyt todella vähän. Tuottaja Kirk Whiting vieraili 80-luvun alussa Chicagossa ja kuultuaan Marya patisti tätä alvariinsa tekemään musiikkia. Kesti silti aina vuoteen 1996, kunnes tämä äänite saatiin purkkiin Twist Turnerin House Of Sound -studiolla. Levyn aikaisen Mary Lane & Her West Side Blues Bandin muodostivat laulaja Maryn ohella kitaristit Johnny B. Moore ja Robert Mell, basisti-aviomies Jeffery Labon, pianisti Detroit Jr., urkuri Erskine Johnson, rumpali Cleo Williams sekä fonisti Michael Jackson.
Kolme asiaa pisti silmääni tai tietysti korvaani heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien: 1) Maryn sensuelli, pehmeän naisellinen Chicago-blueslaulu, 2) Johnny B. Mooren, erään nuoremman polven (no ei niin nuori, s. 1950) suosikkikitaristini loistavat otteet, 3) yhtyeen perinteisen Chicago-tyylinen soitto.
Jos ”Leave Me Alone” olikin Mary Lanen näytön paikka niin vähintään yhtä paljon sen on täytynyt sitä olla myös Johnny B. Moorelle, jonka sooloja kuullaan jokaisella kappaleella (esimerkkeinä mm. My Friends Always Ask, Love Me Baby, Al Smithin Candy Yams ja I Always Want You Near). Poikkeuksen muodostaa Detroit Juniorin Marylle tekemä ja heidän duona esittämä bluespianohienous Three-Six-Nine-Blues.
Levyn South Side -tyyli voi olla osalle lukijoistamme sen verran raakaa tai ”tasapaksua”, ettei se miellytä. Itselleni sen rehellisyys ja aitous joka tapauksessa kolahtivat todella hyvin. Iso kiitos myös Wolf-yhtiölle, jota ilman ainakin allekirjoittaneen kohdalla julkaisu olisi varmaan jäänyt piiloon jonnekin kellareiden syövereihin.
Jari Kolari
(julkaistu BN-numerossa 1/2024)
